Heijastushila on optinen elementti, joka heijastaa ja hajottaa valoa syövyttämällä yhdensuuntaisia viivoja voimakkaasti heijastavalle metallipinnalle. Se kuuluu monirakoisten komponenttien luokkaan ja jakautuu pääasiassa kahteen tyyppiin: tasomaisiin heijastusritiloihin ja koveroihin heijastusritiloihin. Ne valmistetaan levittämällä alumiinikalvo lasiaihiolle ja syövyttämällä sitten yhdensuuntaiset urat timantilla. Yleiset urien tiheydet ovat 600 tai 1200 uraa millimetriä kohti, tiheimpien ollessa 1800 uraa millimetriä kohti. Alumiinia käytetään laajalti sen korkean heijastavuuden ja helpon prosessoinnin ansiosta infrapuna- ja ultraviolettialueella. Tasomaiset heijastusritilät, optimoimalla uran muodon, voivat keskittää valoenergian tiettyyn järjestykseen, ja niitä on helppo toistaa, ja ne korvaavat vähitellen prismat spektrometrien ydinkomponentteina. Koverat heijastusritilät yhdistävät hajotus- ja fokusointitoiminnot käyttäen pääasiassa Rowland-, Paschen- ja Eagle-laitetta Rowland-ympyräperiaatteella.
Ritilä on monirakoinen osa-. Hilaspektrin muodostuminen on moni-raon häiriön ja yhden-raon diffraktion yhteisvaikutuksia. Monirakohäiriö määrittää spektriviivojen sijainnin, kun taas yksi-raon diffraktio määrittää näiden viivojen intensiteettijakauman. Säleiköt jaetaan siirto- ja heijastusritiloihin, joista heijastusritilät ovat yleisempiä. Heijastusritilät voidaan edelleen jakaa tasomaisiin heijastusritiloihin (tai blazed ritiloihin) ja koveroihin heijastushileihin (tai yksinkertaisesti koveroihin ritiloihin).
